Ea Mannerkorpi, ea.mannerkorpi@hotmail.com

Sen tietää vain, yksin suomalainen

Herkistelläänpä hetki vielä satavuotiaan itsenäisyytemme tiimoilta. Tässä tulee sananen kansakuntamme sivistyksen tasosta.

Meillä on viime vuosina jouduttu runsaasti torjumaan hyökkäyksiä arvojamme vastaan, sellaisia hyökkäyksiä, jotka on pyritty naamioimaan ihmisyyden ja hyveellisyyden kaapuun. ”Kiitos 1939–1945”-paidat ja raskaat leijonakorut polkivat kantajiensa tekopyhyydellä suomalaisten ylpeyden aiheet vuosiksi eteenpäin lokaan, mutta peruspyrkimys oikeudentajun ja lähimmäisenrakkauden suistamiseen ei onnistunut. Edesmenneen äitini sanoin: ”Onneksi isäsi ei tarvinnut tuota häpeää nähdä.” Äitini toimi kiitosvuosina pikkulottana, ja isäni joutui rintamalle kesken lukiovuosiensa.

Pieni, mutta äänekäs vähemmistö, jonka yhteenlaskettu aivokapasiteetti mahtuu yhden fasaanin pääkoppaan, ei lannistu. Viime päivinä on uutisoitu oikeuden päätöksellä lakkautetun natsijärjestön, Pohjoismaisen vastarintaliikkeen, hyökkäyksistä Sotaveteraaniliiton kimppuun. Kiitosta jaetaan siis nyt konkretian keinoin.

Mutta omaksuuko itsenäinen Suomi idiotismin uskonnokseen? Ajatelkaa, olisiko meillä mahdollista, että nykyinen tai tuleva presidentti haukkuisi naistoimittajaa vähä-älyiseksi ja vertavuotavaksi vain, koska hän on eri mieltä. Voisiko presidenttimme kerskailla kourivansa naisia pillusta? Näillä sanoilla ja julkisesti, kuten Yhdysvaltojen presidentti? Voisiko presidenttimme antaa henkilökohtaisen tukensa valittavalle poliitikolle, joka on sekaantunut lapsiin?

Ei tietenkään voisi, koska olemme edelleen sivistysvaltio, eikä sitä muuksi pysty sinnikkäinkään ihmisvihaaja muuttamaan kuin marginaalissa. Meillä on toki omat ongelmamme, jotka Perussuomalaiset uskotteli korjaavansa joulupukinkontistaan, mutta nyt kun pukinparta on livennyt rinnuksille ja kontista kääriytyneet lahjat ovat paljastuneet piiskoiksi, kilteimmätkin silkohapset ovat menettäneet uskonsa politiikan joulupukkiin. Suomalaisuus ei kaadu muutamaan erehdykseen, sillä jokaista erehdystä seuraa arviointi. Uuden suunnan määrää kansalaisten sielunsivistys, ja sitä meillä on vielä riittämiin.

Kirjoittaja on prolainen luottamusmies