Hurskastelu on korrektia

Janusz Ryszard Korwin-Mikke vastustaa naisen olemassaolon lisäksi mm. naisen ja miehen välistä samapalkkaisuutta. Tällainen esiintulo herätti suuren pöyristyksen Euroopassa, Suomessakin. On paljon korrektimpaa Suomen mallin mukaisesti paheksua naisen euroa politiikan jokaiselta laidalta, ilman että kuitenkaan ryhdyttäisiin mihinkään todellisiin korjausliikkeisiin. Islanti on lopettamassa jahkailun tekemällä samapalkkaisuudesta lakisääteisen pakon, meillä pohditaan ja mantrataan ja kauhistellaan yhä kasvavaa naisten ja miesten välistä palkkaeroa. Tämä hallitus rakastaa pakkolakeja, miksi Islannin malli ei kelpaa? Olisiko kuitenkin olemassa jokin taho, jonka etuja samapalkkaisuus uhkaa?

Samapalkkaisuuden esteeksi on päätetty naisten pitkät hoitovapaat. Tästä on taas vedetty pikainen johtopäätös, että puuttumalla perheen sisäisiin ratkaisuihin ja pakottamalla isät kotiin lastenhoitoon, vaikka se ei taloudellisesti olisi mitenkään mahdollista, saamme pikalaastarin naisten asemaan. On totta, että perhepolitiikka kaipaa muutosta, on kaivannut jo pitkään, mutta sitä, mikä kullekin perheelle on parasta, ei tule määrätä valtiovallan toimesta. Oman lapsen hoitoon osallistukoon perheen hyvinvoinnin kannalta paras vaihtoehto, ja tämän yhdenvertaisuuden saavuttamiseksi on aivan yksinkertainen ratkaisukin olemassa: Perittäköön jokaiselta työnantajalta vanhemmuusmaksu ja tasattakoon hoitovapaan eläkekertymät molempien vanhempien kesken. Tällöin tasa-arvo tulee toteutumaan vapaaehtoisuuden pohjalta, ja molemmilla vanhemmilla on tasavertainen mahdollisuus nauttia lapsen ainutkertaisista varhaisvuosista kotona. Hoitovapaalla oleva tarjoaa oikeaperustaisen määräaikaisuuden sijaiselleen, ja ne joilla ei työpaikkaa ole, eivät kirmaa pakosta töihin yhtään innokkaammin, koska työtä ei ole. Työnantajamaksut ja eläketasaus ovat yksinkertaisia ja taatusti toimivia ratkaisuja, mutta mikä lienee taho, joka tätäkin hämmentää ja vastustaa? Mietitäänpä sitä.