Ea Mannerkorpi, ea.mannerkorpi@hotmail.com

Hurttia huumoria

Kolme seikkaa viime viikkojen aikana on saanut minut uskomaan, että itsetutkiskelu on paikallaan. En ole kääntynyt uskoon, en usko edelleenkään enkelin siipien kosketukseen, eikä edes posin kautta ajatteleminen (mikä kamala, uusi hymiöilmaisu!) ole käväissyt mielessä. Kyse ei ole itsepetoksen jalostuneista muodoista, vaan rumasta ja vahingoittavasta käyttäytymisestä.

Ensimmäinen sysäys tuli töissä, kun jouduin kuuntelemaan korvieni ulottumattomiin tarkoitettuja ikäviä asioita itsestäni. Samoihin aikoihin seurasin iltaisin sarjaa nimeltä Thirteen reasons why. Sarjassa teini kertoo kasetilla kolmelletoista ystävälleen syyn, miksi hän päätyi itsemurhaan. Kolmetoista ystävää, kolmetoista kasettia. Juonittelua, pahan puhumista, poissulkemista, yhteisesti päätettyä salailua ja valehtelua.

Päätin, että minun vuokseni kenenkään ei tarvitse viiltää ranteitaan. Jos pystyin aikaisemmin, vuosia sitten, sanomaan ikävät asiat pelkästään edessäpäin, kuinka en pystyisi samaan nyt. Takanapuhuminen voi hetkellisesti lujittaa kuppikuntaa, mutta koska jokainen voi tulla tällaisessa porukassa satutetuksi, luottaa ei parane kehenkään.

Kolmas heräte. Tämä samainen lehti uutisoi kotkalaisesta koripallolupauksesta. Juttu oli hyvä, mutta miten maailmassa seula ei ollut estänyt silkkaa nuorukaisen teurastusta nettiversion kommenttiosiossa. Miten sinne oli päästetty ne lukuisat nimimerkkioksennukset, jotka kyllä jättävät aina jäljen, vaikka ne kuinka jälkikäteen poistettaisiin. Väitän, että pahanpuhumisesta on tullut hyväksytty käyttäytymismalli, johon syyllisenä ovat lehtienkin välittämät ”keskustelut”, joita anonyymit selkäänpuukottajat harrastavat. Olemme mukahuolissamme kiusaamisesta, vaikka samalla hyväksymme sen viihdyttävänä ajantappona.

Esitän, että Kymen Sanomat julkaisee jatkossa vain omalla nimellä kirjoitettuja mielipiteitä. Jos ihmiseltä ei löydy rohkeutta olla asiansa takana, mielipide on arvoton.

Kirjoittaja on prolainen luottamusmies